keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

She's a greedy girl to never get enough

Onko teille koskaan käynyt niin, että olette ihastuneet johonkin korvia ja varpaita myöten, mutta aina tasaisin välein muistikuvissa kasvot hämärtyy eikä saa millään mieleen että ketä sitä nyt iltaisin pitäisi ajatella. Mulle on ja siksi oli aikoinaan pakko liimata mielitietyn naamavärkki paraatipaikalle lompakon kanteen, ihan vaan varmuuden (ja viihteen) vuoksi. Puhumattakaan kaikista niistä kerroista, kun rakkaudenkohteille piti mennä lirkuttelemaan maratoneita lankapuhelimella -äidiltä salaa tietenkin. Muistan kuinka siistiä, oli omistaa oma kapulikännykkä ja hei siihen sai vaihdettua erivärisiä kuoria! Se helpottikin kevät huumaa, kun pystyi aina näpyttelemään viestejä mustavalkoiselta ruudulta ja osasinhan mä kaikkien ihastuksieni numerotkin ulkoa. Vanhemmatkin huomasivat mun rakkaudenjanon ja pian sitä kärvisteltiin aina kolme viikkoa neljästä, kun saldorajat olivat menneet. Hätä ei ollut silloinkaan tämännäköinen, kun öisin pääsi hiippailemaan veljen puhelimelle (jota säilytettiin yöt keittiössä, koska eihän puhelinta viety omaan huoneeseen) ja taas langat lauloivat.

Keillä muilla on samantyylisiä kokemuksia vai muistaako kukaan enää edes, 
kuinka vaikeaa rakkauselämän ylläpito ylipäätään oli ilman älypuhelimia?

Kuten aiemmassa postauksessa kerroinkin, elämä on mennyt varsin mukavissa merkeissä ja oon viettänyt pitkästä aikaa paljon aikaa ystävien kanssa enkä stressannut yhtään mistään. Samalla korvaan viime vuoden kiireitä, kun ajatukset oli liikaa parisuhteessa ja vastavuoroisesti liian vähän ystävissä ja omassa hyvinvoinnissa. Helposti sitä hurahtaa niin rakastuessaan että unohtaa kaiken muun vaikka erityisesti seurustellessa olisi hyvä muistaa pitää oma tila ja kaverit. Muuten herää jonain päivänä yksin eikä ketään tukemassa. Arvostakaa kaikkia niitä ihmissuhteita, jotka koette hyväksi teille ja joille itsellänne on jotain annettavaa. Huonoja energioita on turha lähteä keräämään tai käyttää aikaa tällaisiin suhteisiin.

Ps. Päivittelen tekemisiä yleensä nopeammin instagramin puolelle nimimerkillä wilmajann :)

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Busy doing nothing

Hola holaa! Oh my miten kuluttavia pääsiäislomat aina sattuvat olemaan. Päätettiin serkun kanssa virvotella muutaman vuoden takaisia muistoja, kun pikku-Wilma pääsi 15-vuotiaana ensimmäistä kertaa terasseille ja kapakoihin. Silloin neljän päivän yhtäjaksoiset karkeloinnit sujuivat kuin tanssi -ruusun terälehdillä tietenkin- kun nyt parin erillisen illanistumisen jälkipyykit on vähän toista kuin ennen. Oltiin eilen käymässä Mollyssa junassa tapaamiemme neitien kanssa ja oli hauskaa. Oon ollut nyt tooodella onnellinen -sellasessa onnen keijupölyssä, tekee mieli vaan nauraa ja pussailla. Varmaan sitä kuuluisaa kevättä rinnassa. En saanut suoranaisesti videon ansiosta treffikutsuja sadellen, joten niitäkin voi aina laittaa. Toivottavasti teidän lomat ovat menneet mieluisasti ja hymyilyttää :) 

wilmaj wilma

torstai 17. huhtikuuta 2014

I already know it she's a keeper


Jos olisin juoma, mikä juoma olisin? Pohdin alkuun mielessäni shotteja, jotka pistävät pään sekaisin nollasta kymppiin, mutta toisaalta pidempi jota voisi rauhassa nautiskella romanttisen musiikin tahtiin. Muodokas pullo kauniilla etiketillä, kenties räjähdysherkkää samppanjaa -Domppaa tietenkin. Voisin olla jalat sivistyneesti yhdessä istuvien kaunottarien huulilla cosmopolitanin tapaan vai kenties virolainen mansikkalikööri, jota tapaillaan äidiltä salaa? Takuulla ei pöydän alla kulkeva pontikkapullo, joka aina ojennetaan seuraavalle kun ollaan saatu hetkeksi tarpeeksi. Kenties nimeään mainostaen Sex on the Beach tai Bloody Mary omasta naiseudesta muistuttamaan, keskiolut henkiseksi turvaksi sosiaalisia tilanteita pelkäävälle vai elinikää antioksidanteillaan pidentävä punaviinilasillinen talvi-iltojen lämmikkeeksi? Pohdinnoissani päädyin kuohuvaan tehtyyn mojitoon chilillä maustettuna, vie taatusti jalat alta tulisuudellaan ja aiheuttaa kuplintaa vielä pitkän aikaa.
VAROITUS: Saattaa aiheuttaa herkimmissä oksennusreaktion tai pysyvää riippuvuutta.
(Pahoittelut laadusta jo näin etukäteen, innostuin löpisemään useamman videon verran ja aurinkokin ehti jo laskea)   

Ja koska mustasukkainen editoija pätkäsi kaikki hauskuudet ja koko videon pointin niin pitää vähän availla tätä vielä sanallisesti:
Videon tarkoitus:
Olla julkinen treffi-ilmoitus sekä levittää hyvää mieltää ja maanisuutta lähentelevää höpötyskohtausta
Miksi soitan Paris Hiltonia ja leikin kymmenen.. kröhöm puolen kilon painoilla:
Halusin tuoda esille parhaat puoleni kuten mahtavan musiikkimaun sekä sporttisuuden
Mitä jäi videon ulkopuolelle: 
-Pikku G:n räppääminen
-Ne parhaat jutut ja änkytys
-Avautumiset siitä, kuinka vaikea on löytää mielenkiintosia miehiä -kaikissa on jotain omituista paremmuuskomplekseista passiivisuuteen, typeriin hattuihin ja epätoivosiin pariutumisaikeisiin. Nyt kun olen puolitoista vuotta vakuutellut ihmisiä siitä, kuinka helvetin hetero olen (maatila, kaksi lasta, aviomies ja se kuuluisa labradorinnoutaja) ja joutunut kuitenkin nyt toteamaan, miten paljon haluttavampia naiset on. Jos vastoin Powerpuff girlsiä meitä ei olekaan valmistettu sokerista, mausteista ja kaikesta ihanasta, niin ainakin jotain mystistä meissä on, kun lopputulos on niin pirun maaginen!
Mitä olisi voinut jäädä videon ulkopuolelle
-ORAVAääni, raivostuttavaa. Fiilis on sama, kuin olisin kaunis huippumalli kuvattuna Voguen kanteen ja naamavärkin tilalle oltaisiin lytätty Chewbacca -täysin sama asia!