torstai 17. huhtikuuta 2014

I already know it she's a keeper


Jos olisin juoma, mikä juoma olisin? Pohdin alkuun mielessäni shotteja, jotka pistävät pään sekaisin nollasta kymppiin, mutta toisaalta pidempi jota voisi rauhassa nautiskella romanttisen musiikin tahtiin. Muodokas pullo kauniilla etiketillä, kenties räjähdysherkkää samppanjaa -Domppaa tietenkin. Voisin olla jalat sivistyneesti yhdessä istuvien kaunottarien huulilla cosmopolitanin tapaan vai kenties virolainen mansikkalikööri, jota tapaillaan äidiltä salaa? Takuulla ei pöydän alla kulkeva pontikkapullo, joka aina ojennetaan seuraavalle kun ollaan saatu hetkeksi tarpeeksi. Kenties nimeään mainostaen Sex on the Beach tai Bloody Mary omasta naiseudesta muistuttamaan, keskiolut henkiseksi turvaksi sosiaalisia tilanteita pelkäävälle vai elinikää antioksidanteillaan pidentävä punaviinilasillinen talvi-iltojen lämmikkeeksi? Pohdinnoissani päädyin kuohuvaan tehtyyn mojitoon chilillä maustettuna, vie taatusti jalat alta tulisuudellaan ja aiheuttaa kuplintaa vielä pitkän aikaa.
VAROITUS: Saattaa aiheuttaa herkimmissä oksennusreaktion tai pysyvää riippuvuutta.
(Pahoittelut laadusta jo näin etukäteen, innostuin löpisemään useamman videon verran ja aurinkokin ehti jo laskea)   

Ja koska mustasukkainen editoija pätkäsi kaikki hauskuudet ja koko videon pointin niin pitää vähän availla tätä vielä sanallisesti:
Videon tarkoitus:
Olla julkinen treffi-ilmoitus sekä levittää hyvää mieltää ja maanisuutta lähentelevää höpötyskohtausta
Miksi soitan Paris Hiltonia ja leikin kymmenen.. kröhöm puolen kilon painoilla:
Halusin tuoda esille parhaat puoleni kuten mahtavan musiikkimaun sekä sporttisuuden
Mitä jäi videon ulkopuolelle: 
-Pikku G:n räppääminen
-Ne parhaat jutut ja änkytys
-Avautumiset siitä, kuinka vaikea on löytää mielenkiintosia miehiä -kaikissa on jotain omituista paremmuuskomplekseista passiivisuuteen, typeriin hattuihin ja epätoivosiin pariutumisaikeisiin. Nyt kun olen puolitoista vuotta vakuutellut ihmisiä siitä, kuinka helvetin hetero olen (maatila, kaksi lasta, aviomies ja se kuuluisa labradorinnoutaja) ja joutunut kuitenkin nyt toteamaan, miten paljon haluttavampia naiset on. Jos vastoin Powerpuff girlsiä meitä ei olekaan valmistettu sokerista, mausteista ja kaikesta ihanasta, niin ainakin jotain mystistä meissä on, kun lopputulos on niin pirun maaginen!
Mitä olisi voinut jäädä videon ulkopuolelle
-ORAVAääni, raivostuttavaa. Fiilis on sama, kuin olisin kaunis huippumalli kuvattuna Voguen kanteen ja naamavärkin tilalle oltaisiin lytätty Chewbacca -täysin sama asia!

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Vaihtoehtoinen ylioppilasasu

Oon etsinyt muutaman viikon ajan täydellistä housupukua päättäreihin. Äitini ensimmäinen ajatus oli jakku, kauluspaita sekä suorat housut (kireää nutturaa unohtamatta) ja ehdittiinhän me ajatukselle nauraakin. Tosissaan mielessäni oli jumpsuitti, rento nuttura tai kiharat ja korkeat korot. Ongelmaksi muodostui mun pituus, kun joko näytin siltä kuin olisin yrittänyt pukea telttaa päälleni tai vaihtoehtoisesti aivan kuin olisin tehnyt vierailun kääpiöiden majaan ja pistänyt pääni ulos ikkunasta.



Ihanan myyjän avustuksella sain itselleni ainoan kappaleen jostain takahuoneesta ja vielä kamppanjahintaan (=halpaa kuin heinä). Plussana vielä se, ettei se saa mua tuntemaan itseäni lehmäksi tiikerin nahassa tai toisinpäin, ainoastaan minä ja jäätävän ihana housupuku.
Vyötäröä koristaa vyö ja asusteiksi ajattelin jotain kevyttä hopeista korua sekä hieman punaista huuliin nyt ainakin.

Isn't she pretty, en malta odottaa että saan tän tosikäyttöön!

Onko muilla valmistuvilla jo asut mietittyinä?:) Hyvää tulevaa viikkoa

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Lemppariasu

wilma
Ei varmaan tarvitse kauheasti selitellä, miksi pienikin auringon pilke saa mut penkomaan koko ballerina-arsenaalin ulkokäyttöön ja himoitsemaan kesäisiä printtihamosia ja -mekkoja. Olen viettänyt auvoisaa vapaaviikkoa ja arkirutiineikseni on muun muassa muodostunut aamuiset Ikea-reissut syömään hodarin ja nauttimaan kahvihetkestä. Koska elämä ei ole koskaan pelkkiä sateenkaaren värisiä yksisarvisia ja hodareita, olen myös kunnostautunut lenkkeilyn suhteen ja juossut mäkiä ylös alas kunnes oksettaa ja happi loppuu. Sitä mä kutsun tosi spiritiks -tai äärimmäisen huonoksi lähtökunnoksi.

Rakastan tätä asua huulipunan väriä myöten (joka ei muuten ole kirkkaan punainen, vaan upea oranssi) vaikka tästä puuttuukin se jokin- eli Ray banin lasit, kenties juuri Clubmasterit! Nyt kuitenkin lähden kannustamaan pikkuveljeni futispeliä, palaillaan ! Ps. Stockkan hullut päivät alkaa mun palkkapäivänä -jos se ei oo kohtaloa niin en tiedä mikä.